Viime viikko oli lyhykäisyydessään juuri sopiva paluu arkipäivään. Toivuin flunssasta käytännössä koko loppuviikon ja nyt kun olo on taas parempi, loppuivat myös tekosyyt vaan lusmuilla sängyn pohjalla.
Viime perjantaina jatkuivat myös taas hommat yliopistolla. Oli tosi mukava palata toimistoon, kun kaikki (saksalaiseen tapaansa) toivottelivat kaikkea hyvää vuodelle 2009 ja kyselivät reissuistani, jne. Osuva taisi olla myös pieni tuliainen Espanjasta pomolleni, sillä hän kiitteli muistamista moneen kertaan.
Myös jokapäiväinen saksankurssi tuo päiviin rytmiä ja työpäivien ohella antaa tarkoitusta täällä olemiseen. En osaisi millään olla vaan ja hengailla, jo nämä alkuviikon vapaat iltapäivät tuntuvat välillä hankalilta. Myös töissä tuntuu tosi kivalta, kun pomoni huomaa, miten paljon nopeammin saan hommat tehtyä. Nyt vasta huomaan, miten kovasti ensimmäisten viikkojen kielimuuri ja osaamattomuuden ja avuttomuuden tunteet ottivat itsetunnon päälle.
Löysin muuten täältä Münchenistä Suomi-kaupan ja bongasin netistä saksansuomalaisten foorumin. Fazerin sininen ja salmiakki helpottivat kovasti koti-ikävää ja muistuttivat tavallaan siitä, että jonkinlaista tasapainoa saa hakea: kyllä koti-ikäväkin saa olla, mutta jotenkin pitää itsensä ympäröidä uudella kulttuurilla eikä elää Suomi-kuplassa toisella puolen Eurooppaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment