Keväistä pesänrakennusta on selkeästi ilmassa: kyseinen vietti pakotti eilen, lauantaina, uskaltautumaan Ikeaan. Huutavat lapset, euron hodarit ja valtavat pakkauskoot ilahduttivat meidän viikonloppua niin kovin, että vannoin (jälleen kerran), etten enää samaiseen laitokseen lauantaina astu.
Mutta saatiinpahan sohva. Samoin kuin sata ja yksi muuta "tarpeellista" tavaraa meidän kotiin. Jostain syystä juuri tuo tarpeeton roina tuo ainakin minulle kodin tunnun asuntoon. Kai kaipaan oman kädenjälkeni näkemistä ympärilläni, ikään kuin jatkuvaa alitajuista viestiä "minä asun täällä".
Omalla sohvalla on nyt hyvä istua ja edes eilisen tapas-illan jälkikaaos ei ympärillä häiritse. Jotenkin olo tuntuu kotoisalta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment