Johan vierähti aikaa vikasta merkinnästä!
Olen puuhastellut työhakemuksien parissa ja jotenkin unohtanut ajan kulun.
Töitä on yliopistolla jäljellä noin kuukauden verran ja on tosiaan kaiken maailman taantumien ja talouskriisien keskellä korkea aika katsella "oikeita töitä" harjoittelun jälkeiseksi ajaksi. Iki-ihana pomoni tosin lupasi, että voin oikein mielelläni jatkaa hänen assarinaan samoilla ehdoilla kuin tähänkin asti. Siis yhdeksän viikkotuntia ja nelisensataa kuussa palkkaa. Jollei kokopäivätöitä löydy, otan tarjouksen vastaan ja etsin lisäksi toisen osa-aikaisen työn. Niitä tuntuu opiskelijoille olevan tarjolla ihan riittämiin. Yrityksen taitavat saada aikamoisia etuja opiskelijoiden palkaammisesta, joille voivat sitten maksaa suht matalaa tuntipalkkaa ja pitää töissä noin 20 tuntia viikossa.
Ajatus yliopistolla jatkamisesta tuntuu ihan mukavalta: hommatkin ovat viime aikoina hiukan monipuolistuneet, teen mm. tällä hetkellä uutta versiota meidän esitteestä ja tänään käänsin ranskasta espanjaksi yhtä sopimusta. Porukka on todella mukavaa ja jos toimistolta joku paikka aikeaisi, taistelisin varmasti hampaat irveessä duunin itselleni:)
Vaikka tosiaan alussa harjoittelu vähän yksipuolisten tehtävien takia turhautti, kyllä tästä on saanut vaikka mitä irti. Ja mistä sitä tietää, jos lopulta aukeaisi mahdollisuus siihen ihka oikeaan työpaikkaankin..!
Mukavaa viikonloppua!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment