Joulumarkkinnahulinassa

Edelleen netti uupuu, joten kirjoittelen pikaisesti niin kovin tutuksi tulleesta nettikahvilasta.

En ole henkilökohtaisesti ollenkaan jouluihminen, mutta täällä useiden joulumarkkinoiden (joista osa on jopa joten kuten autenttisia, ei turistien valloittamia), glüweinin ja lumen keskellä yllätän itseni toisinaan hymisemästä joululauluja ja huokailemasta joulupukkifiguurien äärellä. Pelottavaa.

Ehkä tähän jouluun liittyy myös odotus Suomen vierailusta, jota odotan todella paljon. Nämä kaksi kuukauttaa ovat hurahtaneet ohi nopeasti ja olen oppinut todella paljon, mutta nyt tuntuu ihanalta päästä taas tuttuun ympäristöön. Jatkuva ponnistelu itsensä ilmaisussa on väsyttävää, vaikkakin palkitsevaa, kun siinä onnistuu.

Töissä menee mukavasti, tiedän mitä minulta odotetaan ja missä tahdissa. Hoitelen soppareita pomoni allekirjoitettavaksi kiitettävän pinkan joka työpäivä ja kun pääsen kotiin työpäivän jälkeen, en ole enää aivan täysin rikkipuhkipoikki.

Viime perjantaina meillä oli kv-toimiston työntekijöiden kesken pikkujoulut. Ei, kyseessä ei ollut perisuomalainen kännäysilta, jota joutuu muistelemaan punastellen vielä kesälläkin: kokoonnuimme erään työkaverin kotiin, söimme ja joimme. Homma järjestettiin nyyttari-pariaatteella ja pöytä oli todellakin koreana, jokainen oli pistänyt parastaan. (pakko muuten mainita, ennen kestejä toimistossa kiersi lista, johon jokainen siististi merkitsi, mitä aikoi juhliin tuoda. Tässäkin saksalainen Ordnung hallitsi!)

Viime perjantai siis oikeastaan kruunasi joulutunnelman ja nyt viipotan tästä jouluostoksille!
(rakkaat ystäväni huomaanevat eron aiempiin vuosiin: ei ahdistusta ja joulun kiroamista sekä viime hetken pakonomaista joululahjapaniikkia..! Tätä se Saksa näköjään teettää;)

Mukavaa joulunodotusta siis kaikille,
jopa fellow-joulunvihaajille:)