Vastaukseni oli ”en”. Tämä oli minua ehkä eniten hämmentänyt kysymys viime perjantaina, kun tapasin pomoni Frau Schleissin. Onneksi kyseessä oli kuulemma rutiinikysymys ja kuului loputtomaan byrokratiaviidakkoon, jota selvittelimme ensimmäisessä tapaamisessamme.
Torstaina kävimme poikaystäväni kanssa rekisteröitymässä müncheniläisiksi, jonka jälkeen kaiken piti hänen mukaansa olla helppoa. ”Kunhan saadaan sinut rekisteröityä, kaikki muu hoituu kuin itsestään”, Miguel vakuutteli. Juupa juu, rekisteröityminen oli vasta alkusoittoa. Minulta kysyttiin nimi, osoite ja uskonto. Siinäpä ne tärkeimmät: kaksi ensimmäistä minulla on, kolmannen kohdalle tuli musta rasti : kein religion. Ei välttämättä hyvä alku elämälle täällä syvästi katolisessa etelässä.
Perjantaina tapasin siis Frau Schleissin, joka ohjasti minut läpi loputtomalta tuntuvan kaavakekasan. Minut rekisteröidään virallisesti yliopisto-opiskelijaksi, sillä näin on kuulemma helpompaa sekä työnantajalleni että minulle. Opiskelijaksi rekisteröitymisessä ja työsopimuksen kirjoittamisessa kului reilusti yli kaksi tuntia. Minun täytyi mm. käydä hakemassa eräästä toisesta toimistosta virallinen todistus siitä, että kuulun eurooppalaisen terveydenhuollon piiriin. Kävelin siis virastoon, näytin korttiani, ystävällinen Herr Schmitt täyttyi kaavakkeen, löi leiman alle ja hoplaa, työsopimuksessani oli taas yksi liite lisää. Toki en päässyt aivan näin helpolla: minulta puuttui vielä verokortti ja pankkitili. Minua ohjeistettiin palaamaan samaan toimistoon, jossa olin jo käynyt rekisteröitymässä ja hakemassa ein lohnstauerkarte. Maanantaiaamu kului verokorttia metsästäessä, pankkitiliä avatessa (josta saisi kirjoitettua oman kappaleensa helposti) ja rekisteröitymismaksua maksaessa. Kun kipitin kaiken hoidettuani maanantaina kv-toimistoon, selvisikin, että verokortti on turha ja palkka maksetaan puhtaana käteen joka kuukausi. Oli vähintäänkin turhautunut olo.
Kaiken tämän jälkeen en ole varma, allekirjoittaisinko enää väitettä saksalaisten tehokkuudesta ja tarkkuudesta.
PS: Minulle selvisi juuri, että saadakseni saksalaisen sim-kortin, on minun palattava samaiseen toimistoon, jossa kävin rekisteröitymässä ja hakemassa verokortin. Tarvitsen todistuksen siitä, että minulla on eurooppalaisena lupa asua Saksassa. Passi ei ilmeisesti riitä. Jälleen kerran ihmettelen saksalaisten tarvitta todistaa kaikki virallisesti, mieluiten erillisellä paperilla ja monimutkaisin sanakääntein. No, ei auta kuin lähteä hakemaan "freizügigkeitsbescheinigung"-lappua. Ainakin sanavarastoni kasvaa todistusten perässä juostessa..!
No comments:
Post a Comment