Maanantai kului pöytiä kantaessa ja tapahtumapöytiä, yms. purkaessa. Torstaina minut taas värvättiin samantyyppisiin hommiin paikallisen CIMOn (eli DAADn) stipendienjako-tapahtumaan. Pääsen toisin sanoen auttamaan pitopalvelua ja tarjoilemaan skumppaa.
Kieltämättä kaipaisin hiukan vastuullisempia hommia ja monipuolisempia työtehtäviä, mutta luulen että joustavuus kuuluu tällä hetkellä kuvioon. Tässä vaiheessa ei muu auta kuin hymyillä ja tehdä homma kuin homma huolella ja innolla. Koska yliopistolla on yleensäkin ja kv-palveluissa varsinkin monia opiskelijoita hommissa, he ovat tottuneet teettämään meillä töitä laidasta laitaan. Olisi mielenkiintoista tavata enemmän muita samassa tilanteessa olevia opiskelijoita/harjoittelijoita ja vaihtaa kokemuksia. Juttelin jo pari viikkoa sitten ns. edeltäjäni kanssa: nyt valmistumassa oleva Martina, joka toimi pomoni assarina kahden vuoden ajan. Hän teki muutaman päivän viikossa töitä neljänsadan euron kuukausipalkalla ja loi mm. uuden arkistointijärjestelmän, hoiti sopimushallintoa pomoni puolesta, jne. Übertehokas pakkaus, universaali ilmiö. Hän sai vähän aikaa sitten palkkionsa kahden vuoden työstä: äitiyslomasijaisuuden kv-toimistosta.
Kilpailu on täällä todella kovaa ja parin kuukauden päästä alkava työnhaku hirvittää toden teolla jo nyt.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment