Epäloogisia suuntia ja alkujärjestelyjä

Olen opiskellut espanjan kieltä jo niin monta vuotta, etteivät niiden laskemiseen yhden käden sormet riitä. Aion kuitenkin muuttaa Saksaan kolmen viikon kuluttua. Olen myöskin aina vihannut saksan kielen kielioppia ja pitänyt espanjan kielioppia omana salaisena fetissinäni, jonka subjunktiivimuodot saavat polvet veteliksi. Siitä huolimatta München on tuleva kotikaupunkini.
Missä vaiheessa logiikkani alkoi pettää ja ajauduin näin pahasti sivuraiteille hispaanovillityksestäni?
Loppujen lopuksi siihen ei muuta tarvittu kuin yksi hispaano, joka sattui olemaan kansalaisuudeltaan saksalainen. Kun sekaan heitetään vielä päätön rakastuminen ja kaksi vuotta kaukosuhdetta, Erasmus -harjoitteluni Münchenissä alkoi olla valmis soppa.

Erasmus –harjoittelu on suhteellisen uusi toiminto Erasmus –ohjelmassa. Suomalaiset yliopistot lähettivät ensimmäiset opiskelijansa Erasmus –harjoitteluun lukuvuonna 2007-2008 ja parhaillaan lähtijämääriä yritetään kasvattaa. Harjoitteluun voi lähteä EU- ja ETA/EFTA -maihin ja sen tulee kestää 3-12 kuukautta. Tärkeintä on sisällyttää harjoittelujakso tavalla tai toisella opintoihin.
Erasmus –harjoittelua ei voi suorittaa EU:n toimielimissä, konsulaateissa eikä suurlähetystöissä, muuten harjoittelupaikan valinnassa on rajana lähinnä oma mielikuvitus. Ja toki myös harjoittelusta vastaavan proffan, sillä jotenkuten täytyy minunkin lirkutella harjoitteluni Saksassa sisällytettäväksi espanjan kielen opintoihini. Jos ei huvita itkeä proffalle krokotiilinkyyneleitä, kannattaa huokaista syvään ja kiittää ylempiä voimia opinto-oppaasta löytyvästä kappaleesta: ”vapaat opinnot”. Jos haluaa sisällyttää Erasmus –harjoittelun vapaisiin opintoihin, lähettävän yliopiston paperit allekirjoittaa – ja muutenkin käytännön asioissa auttaa – oman tiedekunnan KV -sihteeri.

Harjoitteluun lähtevä opiskelija voi saada Erasmus -apurahan, jonka suuruus määräytyy harjoittelujakson keston ja mahdollisen palkkauksen mukaan. Ihan ilmaiseksi ei siis tarvitse töitä tehdä, mutta ei apurahalla rikastumaankaan pääse, sillä se pyörii yleensä n. 400 eurossa/kk. Usein työnantajat suostuvat maksamaan pientä korvausta harjoittelusta ja jos oikein tuuri käy, voidaan harjoittelijalle maksaa kunnon palkkaakin. Jotta harjoitteluapurahaa voi saada, on palkkauksen usein jäätävä aika alhaiseksi, mutta tämä on yliopistokohtaista.

Lisätietoa löytyy mm.
www.maailmalle.net

sekä Turun Akateemisen Rekrytointipalvelujen sivulta:

http://rekrytointi.utu.fi/?cmd=opiskelijat.erasmus_harjoittelu


Haasteellisinta koko prosessissa tuntuu olevan harjoittelupaikan löytäminen, sillä vaihtoehtoja on melkeinpä rajattomasti. Toki kannattaa miettiä ihan ensimmäiseksi, missä haluaisi kaikkein mieluiten olla töissä ja mikä paikka vastaisi parhaiten opintoja ja sitten ottaa rohkeasti yhteyttä. Monet organisaatiot ja yritykset ottavat mielellään innokkaan harjoittelijan suhteellisen pienellä harjoittelijanpalkalla hommiin. Ainakin henkilökohtaisesti pidän omaa harjoitteluani tärkeänä työkokemuksena tulevaisuutta ajatellen ja tietysti mahdollisuutena saada jalka oven väliin, kun varsinaisia työpaikkoja jaetaan. Vastavalmistuneella maisterilla ei ole helppoa nykyään ja yksi harjoittelujakso voi olla juuri se tekijä, joka nostaa minut tulevaisuudessa muiden hakijoiden edelle. Tätä ainakin hoen itselleni, kun valmistaudun henkisesti elämään alle 800 eurolla kuussa yhdessä Saksan kalleimmista kaupungeista..

Itse löysin harjoittelupaikan yllä mainitsemallani strategialla: mietin ja sitten soitin. Satuin olemaan Saksassa käymässä viime huhtikuussa ja vieläpä menossa muutamaksi päiväksi Müncheniin, joten päätin soittaa suoraan Ludwig Maximillians –yliopiston (LMU) KV –palveluihin ja kysellä, josko heillä olisi tarvetta harjoittelijalle marraskuussa. Ja olihan heillä. Pyysin saada tuoda hakemukseni henkilökohtaisesti seuraavana päivänä toimistoon ja siellä tapasin tulevan pomoni, Jeanin.
Jean piti minulle lyhyehkön työhaastattelun ja ilmeisesti vakuuttui kyvyistäni, sillä viikkoa myöhemmin hän ilmoitti, että voin aloittaa harjoitteluni marraskuussa. Vaakakupissa painoi melkoisesti tänä kesänä tekemäni korkeakouluharjoittelu CIMOssa, sillä siellä pyörittelin hyvin pitkälle samoja papereita kuin kv-toimistoissakin. Oli mukava huomata, miten ensimmäinen harjoitteluni avasi ovia uusiin työmahdollisuuksiin.

Nyt jäljellä on enää muutamia alkujärjestelyjä, kuten tämän blogin luominen. Vähitellen alkaa värikartta olla kohdillaan ja ulkoasu uomissaan, joten olkaapa hyvä: tarjolla olisi neljän kuukauden ajan Erasmus-harjoittelijan elämää eteläisessä Saksassa.